Kajaanin Mieslaulajien historia            Lyhyt Historia 

 

Mieskuoro syntyy

Voidaan katsoa, että ensimmäinen maailmansota on välillisesti vaikuttanut ensimmäisen seminaarin ulkopuolisen mieskuoron syntyyn Kajaanissa. Vuonna 1919 solmitun Versailles`n rauhan jälkeen Saksan talous romahti. Niinpä pienessä Kajaanissakin järjestettiin vuoden 1923 loppiaisena hyväntekeväisyysjuhla varattomien saksalaisten ylioppilaiden avustamiseksi. Juhlassa esiintyi kanttori Eero Kortteen kokoama mieskuoro, joka seuraavana keväänä pidetyssä muisteluillassa päätti jatkaa toimintaansa pysyvästi ja otti nimekseen Mies-Laulajat.

 

Ensimmäiset konsertit

Syksyllä 1923 kuoro aloitti säännölliset harjoitukset ja toiminta lähti hyvin käyntiin. Myöhemmin syksyllä sen oli jo rajoitettava esiintymisiään omaan lauluiltaan valmistautumisen vuoksi. Oli aika "katkaista kapalovyöt" ja päästä tositoimiin.

Vuoden 1924 maaliskuun 1. päivänä kuoro piti täydelle salille ensikonserttinsa, jota se itse vaatimattomasti kutsui lauluillaksi. Kainuun Sanomien arvostelija nimesi lauluillan isoin kirjaimin konsertiksi ja hänen mukaansa kajaanilaiset ottivat 23-jäsenisen kuoron esitykset erittäin suopeasti vastaan niin, että kuoro joutui laulamaan ohjelmistonsa lähes kahteen kertaan. Arvostelija löysi kuoron esityksessä myös parantamisen varaa: "Sanokaamme kuitenkin suoraan, ettei ohjelman alkupuoli ollut yhteislauluun nähden aivan täsmällistä. Siinä kaipasi jotain ehyempää esityksen yhteissointia."

Seuraava konsertti pidettiin saman vuoden joulukuun 12. päivänä kaupungintalolla. Kajaani-lehden kirjoituksen mukaan "9-numeroista ohjelmaa, jonka yhtenä osana oli Södermanin valtava talonpoikaishäät, kuunteli salintäyteinen yleisö mieltymyksellä ja täysin antaen tunnustuksen uutteralle kuorolle, jonka esitykset alkavat olla yhä enemmän puhdasta taidetta".

Kuukautta myöhemmin kuoro uskaltautui jo oman maakuntansa ulkopuolelle ja antoi konsertin Iisalmessa. Savo-lehti arvioi myönteisessä mielessä kuoron laulua ja totesi, että laulu Virta venhettä vie laulettiin mielenkiintoisesti.

 

Hallinto viralliseksi

Maaliskuun 27. päivänä 1924 pidettiin epävirallinen kokous, jonka päätöksen perusteella ensimmäinen vuosikokous pidettiin seuraavan syyskuun 27. päivänä. Maaliskuun kokouksesta ei ole säilynyt pöytäkirjaa, mutta ilmeisesti jo silloin valittiin kuoron puheenjohtajaksi tohtori Albert Isotalo ja sihteeriksi raatimies Eemeli E. Nordlund. Syyskuun kokouksessa kuorolle valittiin johtokunta ja toimihenkilöt sekä valittiin nelijäseninen toimikunta laatimaan kuorolle säännöt. Säännöt hyväksyttiin seuraavassa vuosikokouksessa 16.10.1925. Kuoro toimi ensin rekisteröimättömänä yhdistyksenä usean vuoden ajan. Vuonna 1929 säännöt tarkistettiin ja se merkittiin 18.10.1929 yhdistysrekisteriin. Silloiseen hallitukseen kuuluivat: puheenjohtajana tohtori Albert Isotalo, varapuheenjohtajana vuoromestari Einari Wahlström, sihteerinä toimitusjohtaja Vilho Räihä, taloudenhoitajana prokuristi Eino Räisänen, klubimestarina johtaja Risto Linna, laulunjohtajana kanttori Eero Korte ja varalaulunjohtajana yliopettaja Juho Horsti.

Kuoron tunnukset

Kun ensimmäinen vuosi oli laulettu, niin kuoro päätti keväällä 1924 ryhtyä toimiin oman rintamerkin saamiseksi. Kuoron johto pyysi kirjeitse merkkiluonnoksia nimetyiltä henkilöiltä.

Kuoro valitsi lukuisista ehdotuksista teknikko Tauno Pölläsen luonnoksen, joka parhaiten täytti esitetyt vaatimukset. Siinä M-kirjain muodosti lyyran sivut ja sen keskelle sijoitettu L-kirjain ja äänirauta lyyran kielet. Alkuaikoina merkki valmistettiin kullasta ja jäsen sai lunastaa tämän jäsenmerkin yhden toimintavuoden jälkeen. Kahdeksan vuotta myöhemmin kuoro päätti ottaa käyttöön Leea Isotalon suunnitteleman 10-vuotis- ja kunniamerkin, mikä yhdistelmämerkki vuonna 1937 muutettiin pelkästään 10-vuotismerkiksi. Samana vuonna kuoro hyväksyi uudeksi kunniamerkiksi arkkitehti Eino Pitkäsen laatiman merkkiehdotuksen. Vuonna 1962 tehdyn päätöksen mukaisesti kuoro voi antaa jäsenelleen myös ansiomerkin.

Oman lipun hankkimisen kuorolle teki ajankohtaiseksi vuonna 1938 vietettävä 15-vuotisjuhla. Vanhimpien kuorolaisten ja kannattajajäsenten naiset kokoontuivat 7.12.1937 Raatihuoneelle päättämään hankkeen toteuttamisesta. Arkkitehti Eino Pitkäsen laatimien luonnosten pohjalta tehty lippu hankittiin Käsityön Ystäviltä Helsingistä. Lippu luovutettiin kuorolle 15-vuotisjuhlakonsertin yhteydessä kaupungintalolla 8.1.1938. Lipputoimikunnan jäsen Aino Hirvensalo kuvaili lippua seuraavasti: "Sen pohjalle on hopeajuovana kuvattu kotikaupunkimme virta. Virratkoon sen mukana mieliinne sitä kotiseudun rakkautta, joka luo lauluun syvyyttä ja miehekästä voimaa. Kuuset, jotka humisten seisovat äärellä, tarkoittavat ikimetsiämme, koko kallista Kainuutamme.. Humiskoot ne säveliinne tunteen lämpöä, laajuutta, kohottavaa intomieltä. Tuttu kuoromerkkinne keskellä ilmentää niitä perinteitä, joita kuluneiden vuosien aikana olette itsellenne luoneet ja kehottaa niitä edelleen kunniassa pitämään. Pohjan sininen, korkeuksiin viittaava väri julistaa, että laulunlahja on ylhäältä kotoisin ja että sinnepäin, ylös maasta, sävelet taas pyrkikööt".

Kuoron pienoislippu eli standaari valmistui käyttöön vuonna 1962 arkkitehti Esko Laitisen suunnittelemana.

Konsertti- ja muu toiminta 1920- ja 1930-luvuilla

Kuoron harjoitus- ja lauluinto pysyi ensimmäiset viisi vuotta varsin hyvänä. Kuoro harjoitteli talvikautena kaksi kertaa viikossa ja piti Eero Kortteen johdolla konsertit syksyisin ja keväisin. Kuoro antoi ensimmäisenä 15-vuotiskautenaan yhteensä 30 konserttia. Niistä 17 pidettiin Kajaanissa ja loput 13 muilla paikkakunnilla. Aikaisemmin mainitun Iisalmen konsertin lisäksi kuoro uskaltautui 11.2.1928 pitämään konsertin Kuopion kaupungintalossa. Paikallisena järjestelyavustajana oli Kuopion Suojeluskunnan Laulajat. Sali oli viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä, kun kuoro asteli lavalle. Helsingin Sanomien toimittajan mukaan: "Silmät tapilla seurasi yleisö tämän jäyhän , maatiaisesti puetun miesjoukon astumista lavalle. Korvat höröllään odotti se sitten, mitä tällä kaukaisella Kuopion takaisella miesjoukolla on sanottavaa...". Savo-lehden arvostelussa todettiin, että konsertti oli miellyttävä tilaisuus, jossa sai kuulla raikasta mieskuorolaulua ja että laulajissa oli paljon todellista laulunhalua.

Muina Kajaanin ulkopuolisina paikkoina olivat Oulu, Iisalmi uudelleen, Sotkamo, Hyrynsalmi, Suomussalmi ja Kuhmo. Kajaanin konserteista tärkeimpinä mainittakoon 5-vuotis-, 10-vuotis- ja 15-vuotisjuhlakonsertit.

Kuoron 15-vuotishistoriikin mukaan lauluohjelmistoon on kuulunut noin 140 konserteissa ja muissa tilaisuuksissa esitettyä laulua. Kun tähän lisätään kymmenkunta sitsilaulua, niin kuoron laulujen määrä nousi suunnilleen 150 lauluun. Isoista mieskuoroteoksista mainittakoon Södermanin Talonpoikaishäät, Genetzin Karjala, Griegin Maansiinne, Haapalaisen kantaatti Oi Kaanaanmaa, Straussin Tonava kaunoinen ja Madetojan Mies mieheltä. Ohjelmiston laulujen säveltäjistä 35 oli suomalaisia ja 30 ulkolaisia. Kotimaisista säveltäjistä oli suosituin Selim Palmgren ja seuraavina olivat Armas Järnefelt ja Toivo Kuula. Eniten laulettu sävellys oli Toivo Kuulan Virta venhettä vie.

 

Kuoron vaikeat vuodet

Hyvän alkuinnostuksen jälkeen kuoron toiminta laantui 1920-luvun lopulla, jolloin eräässä vuosikertomuksessa todetaan: "Näyttää siltä, että kuoroa on lapsena rääkätty liikaa, koska se rupee sairastamaan yleistä heikkoutta ja haluttomuutta". Lauluvuoden 1928-29 kuoro oli lähes täydellisessä lepotilassa. Vielä seuraavinakin vuosina lauluinto oli kateissa ja vasta 1930-luvun puolivälissä uutta lauluenergiaa taas löytyi, vaikkakin puheenjohtaja vielä vuonna 1936 joutui muistuttamaan, "etteivät Kallen tai Annin päivät saa olla esteenä harjoituksiin saapumiselle".

 

Toiminta sota-aikana

Syyskuussa 1939 kuoro kokoontui tavallisin menoin vuosikokoukseensa. Silloin ei ollut vielä aavistusta siitä, että Suomikin voisi joutua sotaan, joka syttyi kaukana Keski-Euroopassa . Lokakuussa pidetty harjoituskerta jäi kuitenkin sillä erää viimeiseksi. Toimintaa yritettiin kuitenkin pitää jollakin lailla yllä. Majapaikoissa olevia sotilaita viihdytettiin laululla ja muulla ohjelmalla. Seminaarin kuorojen ja muiden lauluharrastajien kanssa muodostettiin ns. Sotakuoro, joka aikanaan ehti esiintyä muutaman kerran. Maksullisilla tilaisuuksilla kuoro keräsi varoja reserviläisten perheiden auttamiseksi.

Vaikka kuoron kantajoukko olikin jo asekelpoisuuden ohittaneita miehiä, niin säännöllisiä harjoituksia ei voitu ajatellakaan. Vain tiedossa olevia esiintymisiä varten pidettiin harjoituksia. Kuoro esiintyikin pääasiassa vain sankarihautauksissa ja kävi laulutervehdyksillä sotasairaaloissa.

Kuoro päätti 20.10.1944 pitämässään kokouksessa ottaa kuoron kummilapseksi 3-vuotiaan Jouko Antero Vepsäläisen, jonka isä oli kaatunut sodassa. Avustussummaksi määrättiin 300 mk kuukaudessa. Summa oli vaatimaton, mutta kummit korottivat sitä huomattavasti keskuudessaan suorittamillaan keräyksillä.

 

Paluu rauhan aikaan ja 1950-luku

Rauhan tultua Mies-Laulajien toiminta piristyi huomattavasti. Laulajien lukumäärä lisääntyi nopeasti niin, että vuonna 1945 laulajia oli jo 53. Vuonna 1946 kuoro liittyi mieskuorojen yhteiselimeksi perustetun Mieskuoroliiton jäseneksi. Kun Mieskuoroliitto sai laulajamerkkisääntönsä valmiiksi, niin Mies-Laulajat ryhtyivät ponnella harjoittelemaan merkkivaatimuksiin kuuluvia lauluja. Toukokuussa 1949 pidetyn ensimmäisen koelaulutilaisuuden perusteella peräti 14 laulajaa läpäisi kokeen ja sai Mieskuoroliiton perusmerkin eli kukkomerkin.

Kuoro antoi vuoden 1948 loppiaisaattona seminaarin juhlasalissa 25-vuotisjuhlakonsertin Eero Kortteen johdolla. Kainuun Sanomien mukaan "Eero Korte johti kuoroaan kuin mies, joka tuntee `pappenheimerinsä`". Lämpimät suosionosoitukset ja useat kukkalähetykset olivat osoituksena siitä myötätunnosta, mitä yleisö tunsi kuoroa kohtaan. Eero Kortteen johdolla pidettiin vielä kevätkonsertit vuosina 1949 ja 1950. Eero Korte luopui laulunjohtajan tehtävistä vuonna 1951 johdettuaan kuoron laulua yhteensä 22 vuotta.

Kuoron seuraava konsertti pidettiin vasta 28.3.1953, jolloin kuoron 30-vuotiskonsertin johti vuonna 1951 laulunjohtajaksi tullut seminaarin musiikin lehtori Eero Sipilä. Tunnettu musiikkimies Aapo Similä arvosteli Kalevassa konserttia seuraavasti: "Harvoin, tuskin koskaan olen kuullut näin pienen mieskuoron - 25 laulajaa - suorittavan niin tarkasti ja huolellisesti valmistettua ohjelmaa. Kuoron kokoonpano oli omalaatuinen: ensitenorissa oli vain 4 laulajaa, toisessa bassossa yksitoista, siis melkein kolminkertainen vahvuus. Tämäkään seikka ei häirinnyt esitysten ensiluokkaisuutta, taisipa olla pikemminkin eduksi. Taitava johtaja, seminaarin musiikin lehtori Eero Sipilä saattoi laulattaa kuriin tottunutta joukkoaan kuin kamarikuoroa".

Eero Sipilän johdolla kuoro antoi yhdessä Kajaanin Naiskuoron kanssa yhteisen hengellisen konsertin vuonna 1954 sekä Mies-Laulajien omat konsertit vuosina 1957 ja 1958, joista viimeksi mainittu oli kuoron 35-vuotisjuhlakonsertti. Kaikki konsertit saivat hyvät arvostelut ja erityisesti Eero Sipilä sai kiitosta kuoron taitavasta harjoittamisesta ja johtamisesta. Juhlakonsertissa sai ensi esityksensä Ahti Sonnisen säveltämä ja R.R.Ryynäsen sanoittama Mies-Laulajien uusi kunniamarssi Laulajan tie.

 

Toimintaa 1960- ja 1970-luvuilla, konserttimatka Länsi-Saksaan.

Lehtori Eero Sipilä jätti laulunjohtajan tehtävät vuonna 1960 ja tehtävään valittiin opettaja

Pauli Kukko. Kolmen vuoden tauon jälkeen kuoro piti keväällä 1961 konsertin Kajaanissa. Kainuun Sanomat arvioi konsertin kohtalaisen hyväksi, mutta Kajaani-lehden arvostelija ei nähnyt siinä mitään hyvää. Kajaani-lehden arvostelija sai pari päivää myöhemmin samassa lehdessä jyrkän tuomion, minkä langetti joukko Mies-Laulajien ystäviä. Kuoron 40-vuotisjuhlakonsertti pidettiin joulukuussa 1962. Kainuun sanomien arvostelussa todettiin vanhojen partojen poistuneen kuoron riveistä, mutta laulu oli vielä `raskasmielistä`. Syksyllä 1963 laulunjohtajaksi tuli diplomilaulaja Ilmo Haario. Hänen johdollaan kuoro ryhtyi harjoittamaan hengellistä ohjelmistoa. Konsertti pidettiin maaliskuussa 1965 ja se sai hyvin myönteisen arvioinnin.

Syksyllä 1967 Ilmo Haario jätti laulunjohtajan tehtävät toiselle paikkakunnalle siirtymisensä vuoksi ja laulunjohtajaksi valittiin innokas laulumies rehtori Mauri Katavisto. Hänen johdollaan kuoro antoi vuosikymmenen vaihteessa kaksi hyvän yleisömenestyksen saanutta konserttia ja teki yhteistyötä myös muiden Kainuussa toimivien mieskuorojen kanssa. Vuoden 1973 helmikuussa pidetyssä 50-vuotisjuhlakonsertissa esitettiin mm. Södermanin Talonpoikaishäät, Bartokin Neljä unkarilaista kansanlaulua ja Wagnerin Pyhiinvaeltajien kuoro. Nämä vaikeat teokset eivät saaneet arvostelijoita lämpenemään, mutta sen sijaan Madetojan Suvi-illan vieno tuuli ja Bachin Piippulaulu saivat kiitosta osakseen. Seuraavien vuosien aikana kuoron toiminta jumiintui jostakin syystä rutiinitoimintaan.

Diplomilaulaja Rauno Keltasen tultua syksyllä 1976 laulunjohtajaksi alkoi kuorossa muutosten aika. Ohjelmistoa muutettiin rajusti, soinnin puhtauteen ja harjoitusaktiivisuuteen kiinnitettiin erikoista huomiota. Mukaan tulivat verraten vaikeat oopperakuorot. Rauno Keltasen harjoittamana kuoro antoi ensimmäisen konserttinsa huhtikuussa 1977. Kainuun Sanomien arvostelija totesi uuden laulunjohtajan saaneen kuoron soinnin paranemaan ja varsinkin oopperakuorot saivat myönteisen arvioinnin.

Kuoron talouden parantamiseksi tehtiin oma musiikkilehti Nuottipukki, joka julkaistiin ensi kerran 26.11.1977. Siihen kerättiin liikkeiltä ilmoituksia ja laadittiin etupäässä musiikkiaiheisia kirjoituksia. Samalla toteutettiin joulukauden avaustempaus, jossa tonttukulkue joulupukin johdolla kulki kaupungin halki kantaen liikkeiden maksullisia mainoksia. Kuoron talous parani niin paljon, että kuoro alkoi suunnitella ulkomaan matkan toteuttamista. Kesäkuussa1978 lähti konserttimatkalle Kajaanin ystävyysalueelle Länsi-Saksan Schwalm-Ederin piiriin. Mukana seurasi kaksi kaksi Kajaanin kaupungin edustajaa ja pianisti Rauno Jussila säestäjänä. Kuoron ohjelmisto käsitti mm. neljä oopperakuoroa, viisi Schubertin laulua saksaksi, viisi eestiläistä laulua ja kuusi Sibeliuksen laulua. Sekä kuoro että sen johtaja saivat paikallisissa lehdissä myönteisen arvion.

Kesällä 1979 Rauno Keltanen jätti laulunjohtajan tehtävät ja syyskokous valitsi uudeksi laulunjohtajaksi insinööri Oskari Kosolan. Idearikas ja räiskyvä laulunjohtaja vaihtui rauhalliseen, mutta hyvin soivaa laulua vaativaan laulunjohtajaan.

 

Toimintaa 1980-luvulla, uudelleen Länsi-Saksaan ja Atlantin ylitys.

Uusi vuosikymmen alkoi kuoroyhteistyön merkeissä. Kevättalvella 1980 kuoro esiintyi yhdessä Kianta-kuoron ja varuskuntasoittokunnan kanssa Talvisodan päättymisen 40-vuotisjuhlassa Ämmänsaaressa ja piti samana päivänä suomalaisten kuorolaulujen konsertin yhdessä Suomussalmen kirkkokuoron ja Kianta-Kuoron kanssa. Hieman myöhemmin kuoro konsertoi Kajaanissa yhdessä Linnan lukion kuoron ja varuskuntasoittokunnan kanssa sotainvalidien hyväksi .

Lisäksi kuoro antoi omat kevätkonsertit Paltamossa ja Kajaanissa. Syksyllä 1980 kuoro teki toisen konserttimatkan Länsi-Saksan Schwalm-Ederin piiriin. Lähtökonsertti Kajaanissa sai rohkaisevat ja Saksassa pidetyt neljä konserttia kiitettävät arvostelut.

Huhtikuussa 1981 kuoro osallistui Oulussa Pohjois-Suomen kuorokilpailuun ja saavutti kolmannen sijan mieskuorojen sarjassa. Kuukautta myöhemmin kuoro antoi Kajaanissa yhteiskonsertin Kajaanin Sekakuoron kanssa.

Kahden lauluvuoden jälkeen Oskari Kosola jätti laulunjohtajan tehtävät ulkomaille siirtymisen vuoksi ja laulunjohtajaksi tuli uudelleen Mauri Katavisto. Lauluvuoden 1981-82 aikana ei pidetty konsertteja, mutta kuoro osallistui Ämmänsaaressa pidetyille kuoropäiville ja Lappeenrannassa pidetyille Sulasolin laulu- ja soittojuhlille. Keväällä 1982 peräti 10 laulajaa läpäisi Mieskuoroliiton perusmerkkikokeen.

Syyskuussa 1982 kuoro valitsi uudeksi laulunjohtajaksi pitkään varalaulunjohtajana olleen opettaja Teuvo Väisäsen. Kuoron 60-vuotisjuhlakonsertti pidettiin 27.2.1983 Vuohengin lukion salissa, joka oli ääriään myöten täynnä kuulijoita. Kuoro sai konsertistaan rohkaisevat arvostelut, vaikka influenssa vaivasi sekä laulunjohtajaa että osaa laulajista. Konsertti esitettiin myös Ristijärvellä

Lauluvuoden päätteeksi kuorolaiset puolisoineen tekivät linja-autoretken Itävaltaan ja Saksaan, missä kuoro konsertoi paikallisen kirkkokuoron kanssa Regnhausenin kirkossa.

Ykköstenori Urpo Saari läpäisi 8.6.1986 ensimmäisenä Mies-Laulajien jäsenenä Mieskuoroliiton mestarimerkkikokeen ja sai mestarin merkin rintapieleensä.

Syksyllä 1985 oli edessä jälleen laulunjohtajan vaihdos, kun Teuvo Väisänen jätti terveydellisistä syistä laulunjohtajan tehtävät. Keski-iältään lähes 50-vuotiasta miesjoukkoa ryhtyi johtamaan vasta 23-vuotias laulumies Tarmo Lehtinen, joka päätyökseen toimi Kajaanin varuskuntasoittokunnan huilistina. Musiikkimiehenä hän kuitenkin sai melko pian kuoron laulamaan haluamallaan tavalla.

Jo seuraavana keväänä pidettiin kirkkokonsertit Kajaanissa ja Vuolijoella.

Lauluvuotena 1986-198 7 pidettiin joululaulukonsertti Väinämöisen koulun musiikkiluokkien kanssa ja seuraavana keväänä varuskuntasoittokunnan kanssa yhteinen viihdekonsertti. Viimeksi mainittu konsertti onnistui sekä musiikillisesti että yleisömäärän suhteen erinomaisesti. Sen jälkeen luovuttiin viihteen teosta ja palattiin perinteisen kuoromusiikin tekoon, joskin uutuutena oli Toivo Paalasen säveltämä viisiosainen sävelteos Keväästä kesään. Konsertti vietiin onnistuneesti läpi keväällä 1988, ensin Sotkamossa ja sitten uudessa Kaukametsän salissa Kajaanissa..

Keväällä 1988 kuoroon iski Amerikan kuume. Seuraavana syksynä aloitettiin maallisen ja hengellisen musiikin konserttiohjelmien harjoittelu. Toukokuussa 1989 pidettiin lähtökonsertti Kaukametsän salissa ja kesäkuussa kuoro lähti kahden viikon konserttimatkalle Floridan Lake Worth`in. Konsertit pidettiin siellä asuville suomalaisille ja heidän ystävilleen Turistiklubilla, Kenttähaalilla ja St.Andrewin luterilaisessa kirkossa. Lisäksi käytiin laulamassa myös suomalais-amerikkalaisessa lepokodissa. Kuulijakunta oli hyvin vastaanottavaista ja laulut onnistuivat kovasta helteestä huolimatta erinomaisesti.

 

Toimintaa vuosina 1990-94, Kanadan ja Ruotsin matkat.

Lauluvuotena 1989-90 ei konsertoitu Kajaanissa, mutta sen sijaan pidettiin konsertit Mieslahden opistolla, Suomussalmen kirkossa ja Kuhmon Kontion koululla. Amerikan kuume iski jälleen keväällä 1990 ja kuoro päätti tehdä seuraavana keväänä laulumatkan Kanadaan. Yhdysverkostona olivat sikäläiset suomalaiset kuorot ja matkajärjestelyt sujuivat suhteellisen helposti. Ennen matkalle lähtöä huhtikuussa pidettiin Kainuun sotilassoittokunnan kanssa yhteiskonsertti Kaukametsän salissa. Konsertin päänumerona oli Sam Sihvon laulunäytelmän Jääkärin morsian -musiikki. Konsertti sai erittäin hyvän vastaanoton ja yli 500-paikkaisen salin ulkopuolelle jäi yli sata konserttiin pyrkijää. Hengellisen musiikin lähtökonsertti pidettiin Kajaanin kirkossa.

Touko-kesäkuun vaihteessa1991 kuoro nousi Paltaniemen kentällä koneeseen ja lensi Helsingin kautta Kanadan Torontoon. Kuoro kävi ensin katsomassa Niagaran putoukset ja sitten alkoi konserttien sarja. Ensimmäinen laulettiin Toronton Eestiläisessä kirkossa, toinen kaivoskaupunki Sudburyssä , kolmas rajakaupungissa Sault Ste Mariessa sekä neljäs ja viides Thunder Bayssä.

Suomalaiset kuorot ja konserttiyleisö otti meidät erittäin ystävällisesti vastaan ja tutustuttivat meidät kotikaupunkeihinsa ja suomalaisten siirtolaisten elämään uudella mantereella.

Syksyllä 1991 esitettiin Jääkärin morsian -konsertti uudelleen Kajaanissa sekä lisäksi Kuhmossa ja vielä vuoden 1992 helmikuussa Iisalmessa. Kajaanin Veteraanikuoron ja Kiurun laulun kanssa pidettiin Kajaanissa 13.3.1992 Talvisodan päättymisen muistokonsertti. Seuraavana kesänä kuoro piti Sana- ja Sävel -viikolla konsertin, jonka laulujen säveltäjä, sanoittaja tai sovittaja oli kainuulaista alkuperää. Kuoron 70-vuotisjuhlakonsertti pidettiin 28.2.1993. Konsertti onnistui hyvin sekä musiikillisesti että yleisömäärään nähden.

Kuoron säännöt uusittiin ja sääntöjen muutos rekisteröitiin 8.10.1993. Vaikka nimellä Mies-Laulajat oli 70-vuotinen perinne, niin se päätettiin vaihtaa Kajaanin Mieslaulajiksi syystä, että aikaisempi muoto ei määritellyt kuoron kotipaikkaa ja että väliviivallinen muoto aiheutti hankaluuksia ulkopuolisille käyttäjille.

Syksyllä 1993 toteutettiin 20 vuotta vireillä ollut hanke tehdä konserttimatka Kajaanin kummikaupunkiin Ruotsin Östersundiin. Sikäläisen Suomi-killan avustuksella järjestyi yhteiskonsertti Östersund Sångarbröderien kanssa. Konsertin jälkeen pidetyssä yhteisessä iltatilaisuudessa syötiin ja laulettiin paljon sekä suomeksi että ruotsiksi. Konsertissa oli vain vähän yleisöä ja muutenkin todettiin, että suurin osa östersundilaisista oli jo unohtanut kummikaupunkinsa Kajaanin ja sen sijainnin. Paikallisessa lehdessä nimittäin mainittiin vierailevan kuoron olevan kotoisin Eestistä. Seuraavana päivänä kuoro lauloi vielä suomalaisen seurakunnan jumalanpalveluksen yhteydessä.

Huhtikuussa 1994 kuoro osallistui Oulussa järjestettyyn Madetoja- kuorokilpailuun. Ahkerasta harjoittelusta huolimatta onni ei ollut myötä ja kuoro sijoittui jaetulle 3.sijalle B-sarjan viiden kuoron kilpailussa. Seuraavassa kesäkuussa kuoro antoi lauluvuoden ainoan oman konsertin Vuolijoen kirkossa.

 

Toiminta vuosina 1995-99, Australian matka.

Lauluvuonna 1995-96 kuoro konsertoi Kuhmon uudessa konserttitalossa melko pienelle kuulijajoukolle. Sen sijaan Sotkamon kirkossa oli yleisöä runsaasti ja lauluinnostus sen mukainen. Maaliskuussa kuoro osallistui Iisalmessa Mieskuoroliiton järjestämän mieskuorotapahtuman yhteis- ja erilliskonsertteihin. Seuraavalla viikolla kuoro osallistui Kiuruvedellä järjestettyyn Talvisodan muistokonserttiin yhdessä Kiurun laulun ja Kajaanin Veteraanikuoron kanssa. Konserttia kuulemaan oli tullut salin täysi yleisöä. Kajaanissa kuoro piti oman konsertin Kaukametsässä, mutta runsaasta konserttitarjonnasta johtuen yleisöä oli verraten vähän. Kesäkuussa kuoro vielä esiintyi sotaveteraanien iltajuhlassa ja avusti seuraavana päivänä Liikuntahallissa pidetyssä jumalanpalveluksessa. Lauluvuoden aikana. Kuoron arkistoaineisto käytiin läpi ja siirrettiin säilytettäväksi Kajaanin kaupungin kotiseutuarkistossa.

Amerikan kuumeen laannuttua kuoro päätti tehdä syksyllä 1996 konserttimatkan Australiaan. Konsertteja varten harjoiteltiin hengellisen musiikin ohjelma ja kaksivaihtoehtoinen muun musiikin ohjelma. Myönteisen arvostelun saanut lähtökonsertti pidettiin Aleksis Kiven päivänä Kaukametsän salissa ja matkaan lähdettiin 13.päivänä lokakuuta . Vuorokauden matkustamisen jälkeen oltiin perillä Australian eteläkärjessä Melbournessa. Konserttijärjestelyistä vastasivat paikalliset Suomi-seurat ja suomalaiset seurakunnat. Kahden viikon perillä oloaikana laulettiin 9 konserttia. Konserttipaikkakuntina olivat Melbourne, Canberra, Sydney ja Brisbane. Matkalla tutustuttiin monipuolisesti sekä suomalaisten siirtolaisten oloihin maapallon vastakkaisella puolella että myöskin Australian nähtävyyksiin, kuten mm. Sydneyn kuuluisaan oopperataloon.

Vaikka kaukomailla käytiinkin, niin seuraavana Kalevalan päivänä 1997 pidettiin jo konsertti Kaukametsän salissa. Marraskuussa käytiin pitämässä hyvän vastaanoton saanut kirkkokonsertti Paltamon kirkossa.

Heti Australiasta tultua kuoro päätti ryhtyä toimiin oman äänitteen valmistamiseksi. Valittiin ohjelmisto ja laulunjohtajamme Tomi Väisänen aloitti kuoron tehoharjoittelu hyvän lopputuloksen aikaan saamiseksi. Äänitys tehtiin lokakuussa 1997 Kaukametsän salissa urkurakentaja Hannu Junttilan toimiessa äänittäjänä. Levyt ja kasetit valmistuivat joulukuun alkupuolella ja ne ehtivät hyvin sujuneeseen joulumyyntiin.

Kevättalvella 1997 ryhdyttiin selvittelemään mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä Kainuun Sotilassoittokunnan ja Kainuun mieskuorojen kesken. Ensimmäinen yhteinen esiintyminen tapahtui huhtikuussa Kajaanissa pidetyssä kansallisen veteraanipäivän juhlassa. Siinä esiintyi Kajaanin, Kuhmon ja Sotkamon Mieslaulajien sekä Kajaanin Veteraanikuoron muodostama suurkuoro yhdessä Sotilassoittokunnan kanssa. Kajaanin, Kuhmon ja Sotkamon Mieslaulajat ja Kainuun sotilassoittokunta jatkoivat yhteistoimintaa pitämällä vuoden lopulla Itsenäinen Suomi 80 vuotta -konsertit Kuhmossa, Sotkamossa ja Kajaanissa. Viimeksi mainitut kuorot ja Sotilassoittokunta kävivät syksyllä 1998 pitämässä Puolustusvoimat 80 vuotta -yhteiskonsertin Kuusamossa. Yleisömenestys oli kaikissa esiintymispaikoissa hyvä.

Vuoden 1999 maaliskuussa kuoro antoi Hyrynsalmen seurakuntatalossa hengellisen musiikin konsertin, jota oli kuulemassa salintäyteinen yleisö.

Kakkostenori Kauko Nurkkala suoritti kuoron historiassa toisena laulajana Mieskuoroliiton mestarimerkin toukokuussa 1999 Joensuussa järjestetyssä kokeessa.

Syksystä 1998 lähtien oli ryhdytty harjoittelemaan uutta viihdemusiikkiohjelmistoa. Konsertti pidettiin vuoden 1999 lokakuun lopulla Kaukametsän salissa varusmiessoittajista kootun yhtyeen avustuksella. Konsertti onnistui musiikillisesti erinomaisesti ja yleisöä oli runsaasti kuulemassa esitystä.

 

Toimintaa uudella tuhatluvulla 2000-

Toukokuussa 2000 kuoro osallistui yhdessä Kiurun Laulun kanssa Kainuun Sotilassoittokunnan tekemän Juuret Suomessa -äänitteen tekemiseen.

Kesäkuun puolivälissä kuoro matkasi Viroon osallistuen 17.6. suurkuoron konserttiin Laulu- ja Soittojuhlissa Tallinnan kuululla laululavalla. Laulajia oli tuhatmäärin samoin kuin kuuntelijoitakin.

Syyskuun 3. päivänä 2000 Kajaanin Mieslaulajista, Pohjan Laulusta ja Pyhäjokilaakson Mieslaulajista koottu projektikuoro Pohjanmaan Miehet esiintyi edesmenneen presidentti Urho Kaleva Kekkosen 100-vuotissyntymäpäivänä paljastetun Lähde-nimisen muistomerkin paljastustilaisuuteen. Kuoroa johti Tapani Tirilä ja kustakin kuorosta oli mukana 16 laulajaa.

Vuoden 2001 keväällä kuoro antoi viihdekonsertit Sotkamossa Salmelan koululla ja Kuhmossa Kuhmo-talossa. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen yleisömäärä jäi kummassakin paikassa verraten vähäiseksi.

Laulujohtajana 7 vuotta toiminut Tomi Väisänen ilmoitti kuoron kevätkokouksessa jättävänsä laulunjohtajan tehtävät kulumassa olleen laulukauden päättyessä. Kuoro valitsi uudeksi laulunjohtajaksi aikaisemmin kolmantena laulunjohtajana olleen soittajaupseeri evp. Harri Komulaisen laulukauden 2001-2002 alusta lukien.

Syksyllä 2001 kuoro ryhtyi harjoittelemaan osin uutta ohjelmistoa seuraavana vuonna tehtävää Unkarin matkaa varten.  Hengellisen musiikin lähtökonsertti pidettiin syyskuussa 2002 Linnantauksen kirkossa. Yleisöä oli salin täysi ja uusi laulunjohtaja oli saanut kuoron soinnillisesti oivaan vireeseen. Maallisen musiikin lähtökonsertti pidettiin seuraavan lokakuun alussa Kaukametsän salissa. Yleisöä oli kohtalaisen runsaasti ja kuulijat kiittelivät erityisesti kuoron hyvää sointia.

Lokakuun 2002 puolivälissä  kuoro sitten suuntasi matkansa Unkarin Nyiregyhazaan, missä maallisen musiikin konsertti pidettiin musiikkikoulussa yhdessä paikallisen laulu- ja soitinyhtyeen kanssa ja hengellisen musiikin konsertti paikallisten soitin- ja lauluyhtyeiden kanssa Javarosin ortodoksisessa kirkossa. Kummassakin paikassa oli runsaasti yleisöä ja kuoromme sai voimakkaat suosionosoitukset. Matkaan sisältyi käynti Tokayj`n viinialueella sekä paluu Pustan kautta pääkaupunkiin Budapestiin.

Vuonna 2003 kuoro tuli toimineeksi 80 vuotta, mistä syystä tiukan harjoittelujakson päätteeksi pidettiin 29.3.2003 juhlakonsertti Kaukametsän salissa. Laulunjohtajan määräyksen mukaisesti kaikki olivat opetelleet ulkoa koko ohjelmiston, joten konsertti laulettiin ilman nuottikansioita. Konsertti onnistui kaikin puolin erinomaisesti ja sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Ohjelmisto oli koottu  pääosin Unkarin matkan lauluista, mutta mukana oli myös joitakin kuoron alkuaikoina esittämiä lauluja kuten Reissigerin Olav Trygvason ja Toivo Kuulan Virta venhettä vie sekä uutuutena Risto Vähäsarjan säveltämä Oulujärvi-hymni. Lämminhenkinen juhlakaronkka pidettiin musiikkiopiston Kouta-salin lämpiössä. Muiden muistamisten lisäksi Mieskuoroliiton edustaja luovutti kuorolle Mieskuoroliiton komean kukon.

Vuoden 2003 toiminnasta mainittakoon lisäksi kuoron osallistuminen Mieskuoroliiton ja Puijon Laulun yhdessä Kuopiossa maaliskuussa järjestämään koulutustilaisuuteen  ja yhteiskonserttiin sekä läheisen itärajan taakse Karjalaan lokakuussa tehty hengellisen musiikin konserttimatka, missä esiintymispaikkoina olivat Jyskyjärven kultturitalo ja  Kalevalan kirkko.

Vuonna 2004 kuoro on pitänyt musiikillisesti hyvin onnistuneet hengellisen musiikin konsertit ensin huhtikuussa Vaalassa ja sitten lokakuussa Sotkamossa. Kummankin konsertin lehtiarvostelut olivat erittäin myönteiset. 

 

Laulunjohtajat

Eero Korte

kanttoriurkuri

1923-36

Veikko Pajari

lääkäri

1936-37

Mauno Salminen

musiikinlehtori

1937-39

Veikko Pajari

lääkäri

1939-40

Mauno Salminen

musiikinlehtori

1940-41

Veikko Pajari

lääkäri

1941-42

Eero Korte

kanttoriurkuri

1942-51

Eero Sipilä

musiikinlehtori

1951-60

Pauli Kukko

opettaja

1960-63

Ilmo Haario

majuri, diplomilaulaja

1963-67

Mauri Katavisto

rehtori

1967-76

Rauno Keltanen

musiikinlehtori

1976-79

Oskari Kosola

insinööri

1979-81

Mauri Katavisto

rehtori

1981-82

Teuvo Väisänen

opettaja

1982-85

Tarmo Lehtinen

sotilassoittaja

1985-94

Tomi Väisänen

kapellimestari

1994-2001

Harri Komulainen

soittajaupseeri evp.

2001-2011

Jarmo Kokkonen kanttori 2011-2012
Ari Tamminen kapellimestari 2013-

Puheenjohtajat

Albert Isotalo

tohtori

1923-27

Antti Mehtonen

opettaja

1927-29

Albert Isotalo

tohtori

1929-33

Yrjö Hirvensalo

metsänhoitaja

1933-40

Olli Virkkunen

pankinjohtaja

1940-43

Yrjö Hirvensalo

metsänhoitaja

1943-46

Albert Isotalo

tohtori

1946-48

Jalmari Kannas

prokuristi

1948-55

Rolf Westerlund

metsänhoitaja

1955-56

Ilmari Kaulio

majuri evp.

1956-58

Rolf Westerlund

metsänhoitaja

1958-63

Mauri Katavisto

rehtori

1963-68

Seppo Korhonen

myyntipäällikkö

1968-70

Jaakko Karppinen

diplomi-insinööri

1970-71

Torsten Blumenthal

metsänhoitaja

1971-73

Paavo Blomqvist

ekonomi

1973-77

Lauri Jauhola

insinööri

1977-79

Martti Airamo

edustaja

1979

Keijo Era

opettaja

1980

Esko Välimäki

asemapäällikkö

1980-86

Alpo Laari

diplomi-insinööri

1986-1998

Esa Anttonen

lääkäri

1998-2001

Pertti Tuononen

insinööri

2001-2004

Tauno Hälinen

toimitusjohtaja

2004-2006

Seppo Moilanen

diplomi-insinööri

2006-2010

Toivo Seppänen insinööri 2010-2012
Jouko Järvenpää lääket. tri 2012-

2017

Pentti Haataja Insinööri 2017-