Kajaanin Mieslaulajat Tallinnan laululavalla

Historian siipien havinaa laulun lisäksi kuului Tallinnan valtavan suurelta laululavalta lauantaina kesäkuun 17.päivänä vuonna 2000,jolloinka virolaiset ja suomalaiset kokoontuivat ensimmäistä kertaa yhteisiin laulu- ja soittojuhliin.

Laulujuhlilla on Virossa ja Suomessa pitkät perinteet. Viron ensimmäiset laulujuhlat pidettiin v.1869 ja Suomessa v.1884.

Viron laulujuhlat toimivat "miehityksen" aikana kansallisten mielenilmausten ja tunteenpurkausten paikkana, kansaa yhdistävänä ja itsenäisyysprosessia vahvistavana tilaisuutena. Laulujuhliin osallistuneiden sekä yleisön, että laulajien ja soittajien määrä saavutti huippunsa v.1999,jolloinka juhliin osallistui n.200 000 ihmistä ja laululava oli täynnä…20 000 laulajaa ja soittajaa.

Suomessa laulujuhlat ovat olleet viime vuosikymmeninä eri kuorojärjestöjen pienimuotoisia juhlia ,joista Kajaanin Mieslaulajillakin on kokemuksia mm. Lappeenrannasta, Jyväskylästä ja Vaasasta.

Ensimmäisille yhteisille laulujuhlille oli alunperin tavoitteena saada Tallinnaan 8000 suomalaista. Monista eri syistä johtuen osallistuja määrä jäi tavoitteesta alle puoleen .Mutta ne, jotka olivat mukana, kokivat ja näkivät jotain sellaista, joka säilyy aina muistoissa. - Se oli ainutlaatuinen kokemus.

Ajoissa odottamassa kuten armeijassa…

Kajaanin Mieslaulajien joukko oli valmistautunut matkaan huolellisesti. Kuoromme johtaja Tomi Väisänen oli harjoituttanut laulut huolellisesti ja Tapani Tirilä kävi kevään aikana tarkistamassa osaamisen. Viisumit ja valokuvat oli hoidettu ja hammasharjat pakattu.

Kesäkuun 15.päivän iltana klo 21.oo ykkösbasso Martti Harjun ohjastama bussi irtosi lyseon pihalta. Aamuyön pikkutunneilla pidettiin taukoa Padasjoen Simpukassa, ja muutama tunti myöhemmin jaloiteltiin jo Heinolan Teboililla. Keräsen bussi kulki ja keli oli hyvä, niinpä jo klo 4.45 olimme kehä III sisäpuolella ja ajo jatkui kohti lähtösatamaa.

Lähtöterminaalin ovet olivat visusti suljetut ja ennen niiden aukeamista katseltiin auringonnousuun heräävää pääkaupunkia. Kello 7 -8 odottelimme Olympia-terminaalissa "seisomapaikoilla" Sea Cat´ iin pääsyä. Laivassa olikin sitten jo tunnelmaa…Matka kesti vain 1,45 tuntia ja epäilyksistä huolimatta tullitarkastukset sujuivat sutjakasti.

Perjantai tuulinen ja kylmä harjoituspäivä

Paikallinen bussi kuskasi kuoromme läheiseen Viru-hotelliin. Suunnitelmat pienestä lepohetkestä hotellihuoneessa ennen harjoituksiin lähtöä kokivat kolauksen. Huoneita ei jostakin syystä saatu. - Myöhemmin Suomessa luimme lehdistä, että Viru-hotellissa oli ollut pommiuhkaus. - Epämääräistä odottelua kesti tunnin verran, jonka jälkeen laukut ja matkatavarat vietiin säilytykseen, ja odottelu laululavakuljetuksista jatkui koleassa ulkoilmassa. Lähes tunnin jahkailun ja epätietoisuuden jälkeen "tunkeuduttiin" täpötäysiin Tallinnan busseihin, joilla ajaa täryyttelimme laululavan suuntaan.

Valtava laululava sijaitsee n.200 metriä aavasta meren rannasta. Tuuli voimistui koko ajan mereltä päin, ja lämpötila laski alle +15 celsiuksen. Yhtään ei lämmittänyt tieto, että vielä torstaina oli Tallinnassa ollut hellepäivä. "Lämpimähkö" kenttälounas hieman nosti mieliä ,samoin kuin jatkuvana virtana alueelle tulevien kuorojen ja väentungoksen mukanaan tuoma tunnelma.

Hyvin organisoidut harjoitukset vietiin läpi eri kokoonpanoissa koleassa, tuulisessa, mutta onneksi sateettomassa säässä klo 13 -17.

Harjoituksista jäi mieliin n.10 000 laulajan esittämä hyvin onnistunut Finlandia-hymni. Harjoituksia seurannut yleisö n.5000 kuunteli esityksen seisaaltaan ja antoi valtaisat aplodit. Monella kostui silmänurkka ja palan tunnetta oli kurkussa.

Valtaosa kuoroista jäi vielä ns. kenraali harjoituksiin, mutta Kajaanin Mieslaulajien lähes 20 tunnin valvottu "putki" pakotti etsiskelemään kulkuneuvoa kohti hotellia. - Ja kulkuneuvoahan odoteltiin reilu puoli tuntia. - Kun hotellihuoneen kuumat suihkut ja pienet iltapalat oli nautittu ,kömpi suurin osa porukastamme vaakasuoraan asentoon.

Lauantai 17.6.2000.Juhlapäivä

Kämppäkaverini Haatajan Eeron kello oli Suomen ajassa ,ja niinpä herätys oli "inhimillisesti katsoen" liian aikaisin 5.30.Aamupalan ja -toimien jälkeen kävimmekin parin tunnin patikoinnilla siistissä vanhassa kaupungissa. Tallinna oli ennakkoluulojani paljon siistimpi ja nykyaikaisempi. Autokanta on parempi kuin Kajaanissa. Sitten alkoi valmistautuminen juhlakulkuetta varten.

Kokoonnuimme odottelemaan Vapaudenaukiolle muiden tuhansien kuorolaisten ja soittajien tavoin järjestäytymistä juhlakulkuetta varten. Totesimme siinä seuratessamme iloisten lauluveikkojen ja -siskojen saapumista, että oli suuri virhe, ettemme pukeutuneet näyttävään valkotakkiimme .kuoromme asuun .Kaikilla näytti olevan kuoroasut ,liput ja plakaatit .No olihan meillä Fordellin Pekan tekemä hieno nimikyltti, joka päihitti monet vastaavat teelmät. Loppujen lopuksi puolentoista tunnin odottelu ennen viiden kilometrin juhlamarssia meni rattoisasti.

Juhlakulkue oli melkein yhtä pitkä, kuin matka juhlapaikalle so.5km.Marssirivistöt olivat todella vaikuttavat ja näyttävät. Vuoron perään eri kuorot alkoivat laulamaan ja soittokunnat soittamaan. Yleisöä oli tuhansia pitkin marssireittiä. Yleisö heilutti Viron ja Suomen lippuja ja taputti marssijoille. - Hyvä suomipoika-huutoja kuului vähän väliä. Viileästä ilmasta huolimatta tunnelma oli epätodellisen lämmin.

Laulut lavalla

Lavalla esiintyivät vuoronperään lapsi- , nuoriso-, poika- ,nais-, mies- ,seka- ja yhtyneet kuorot sekä soittokunnat .Erittäin suosittu presidentti Lennart Meri puhui lämpimästi ,ja mieleen jäivät puheen lopputiivistelmät:…"Kaksi kansaa, yhdet juhlat…Yhteinen sävel...Olemme yksi puu ,jossa on kaksi haaraa…Suomenlahti ei erota vaan yhdistää…".

Laulujuhlien lauluista Kajaanin Mieslaulajille jäi varmaankin parhaiten mieleen Erkki Pohjolan johtama Suomen laulu ja juhlien taiteellisten johtajien Juri Rentin ja Timo Nuoranteen johtamat maiden kansallislaulut .Lauluja laulettaessa tuntui kuin leijuisi sävelmeressä.

Lähes neljä tuntia kestäneen juhlan aikana 15 kuoronjohtajaa ja kolme kapellimestaria johti esityksiä .Finlandia-hymni ei onnistunut pääjuhlassa niin hyvin kuin harjoituksissa, mutta viimeisenä lauluna laulettu Gustav Ernesaksin : Mu isamaa on minu arm ei jättänyt ketään kylmäksi. Virolaiset lauluveljet ja -siskot ympärillä lauloivat antaumuksella, paatoksella, tunteella. Laulussa on uskomaton voima ja tunnelma. - Kun viimeinen sävel lakkasi soimasta tunsi suurta yhteenkuuluvuutta ja haikeutta. - Mutta niiden muutamien täysin hiljaisten sekuntien jälkeen ihmisten huutaessa ja hurratessa tunsi iloa ja syvää tyydytystä, että sai olla viettämässä näitä mahtavia historiallisia hetkiä.

Juhlakaronkat ja jatkot

Juhlakansan siirtyi kuka minnekin juhla-alueella sen kymmeniin myyntipisteisiin ja kojuihin ja kaupungin keskustaan. Ilmeet olivat iloiset ja ystävälliset.

Osa Mieslaulajista suunnisti odoteltuaan "riittävästi" kuljetusta vanhankaupungin Munkki-kellariravintolaan. Erittäin maittavien ruokien ja juomien nautiskelun lomassa karonkkalaulut läikehtivät ja tunnelma oli korkealla. Olo oli helpottunut. Kaikki onnistui hyvin ja suuri urakka oli suoritettu kunnialla.

Kotimatka

Sunnuntai, lähtöaamu ,oli täysin kirkas ja taivas pilvetön. Aamupalaa ei aikaisesta lähdöstämme johtuen voitu syödä hotellissa. Aamupalapussinsa jokainen söi omia aikojaan klo 7.30 lähteneessä Tallink express-laivassa, joka oli ennen klo 9 Helsingissä.

Puolipilvisessä, välillä sateisessakin säässä ajelimme kohti Kainuuta muistellen kokemuksiamme ja tunnelmia Tallinnassa laulellen mm. entisen kuoronjohtajamme Oskari Kosolan sepittämää viisua: Laulun siivin

Laulun siivin me elon tiellä käymme onnea päin.

Laulun siivin ja riemu miellä meiltä taival taittuu näin.

Laulun kun laine läikkyy, huolet jäädä saa.

Takaa taivaanrannan taasen väikkyy meille onnemme maa.

Pekka Lanamäki               

Takaisin